Viime viikon alkua leimasi kansainvälisesti yksi uutinen ylitse muiden – Osama Bin Ladenin kuolema. Terrorismin vastaiselle sodalle ja presidentti Obamalle se on tietysti suuri voitto. Hieman levottomuutta herättävät uutiskuvat, joissa kaksoistornien raunioilla juhlitaan ja samanaikaisesti uumoillaan jo kostoiskuja. Toki Obama kiirehti puheessaan painottamaan, ettei surmassa ole kysymys Islamin ja Yhdysvaltain sodasta, vaan terroristijohtajan taposta.

Tämän rinnalla tuntuu kovin arkipäiväiseltä tiedolta, että Suomessa taas jatketaan hallitusneuvotteluja. Milloin kukakin on takkiaan kääntämässä, hallituksessa tai oppositiossa. Ennemmin tai myöhemmin neuvottelut päättyvät. 

Huolestuttavampi uutinen sen sijaan kertoi, että Suomeen on perusteilla natsipuolue, joka ilmoittaa puheenjohtajansa suulla kamppailevansa maahanmuuttoa ja ”erityisesti värillisiä muuttajia vastaan”.

Suomessa uusnatsit eivät toistaiseksi ole olleet kovin näkyvä ryhmittymä, mutta eiköhän suosion kasvu heijastele muuta maailmaa. Vastahan presidentti Obamakin joutui jälleen julkisesti kaivelemaan esiin syntymätodistuksensa. 

Tietysti pelkkä kansallissosialismi-nimike vääntää monen vatsaa. Vaikka rekisteröitymään pyrkivä puolue kuinka karsisi ideologiastaan ”avoimen rasistisia” sääntöjä, mikä tahansa taho, joka nimeää vastustuksensa kohteeksi näin selkeästi tietyn ihmisryhmän, on huolestuttava. Historiallisesti myöskään vammaiset eivät ole kovin korkealla tällaisten ryhmittymien arvoasteikossa.

Vastakkainasettelujen aika nähtävästi elää ja voi hyvin, niin meillä kuin maailmalla. 

Vammaisuudesta elokuvissa – myös natsipuolueen propagandaelokuvissa – voitte nyt muuten lukea lisää Into Kustannuksen ja Kynnyksen tuoreesta yhteisjulkaisusta Mustat Lasit – vammaisuus valkokankaalla ja televisiossa. Lisää tietoa kirjasta löytyy osoitteesta:
http://www.intokustannus.fi/kirja/mustat_lasit/

Paniikin lietsomisen sijaan lienee syytä antaa uudelle hallitukselle ensin mahdollisuus ja työrauha. Niinhän se demokratia toimii. Kun uutiset nyt kuitenkin ovat väistämättä täynnä neljännesvuosisadan takaisia tapahtumia, eikä Japanistakaan ole kauaa kulunut, ei voi kuin toivoa, että kestävän ympäristöpolitiikan suunnittelu pysyy korkealla kaikkien asialistalla vielä vaalien jälkeen. Sama toive toki pätee monen muunkin vaalien alla pyhästi luvatun lupauksen lunastamiseen.

Loppuviikkoa, prinsessahäitä tahi vappua, odotellessa itse kukin pieni juhlija voinee vähintään luvata, että korjaa jälkensä karnevaalien päättyessä. Syytä juhlaan ja toiveikkuuteenkin riittänee. Kevättä ja uusia alkuja on ilmassa.

Muun muassa kevään esteettömiä matkavinkkejä suosittelen edelleen etsimään Pääseekö sinne.fi -sivustolta osoitteesta: www.suomikaikille.fi

SP

Esteetöntä matkailua listaavaan Suomi Kaikille -palveluun on taannoin avattu uusi Pääseekö sinne -osio. Palvelun käyttäjät saavat kätevästi tietoa eri paikkojen esteettömyydestä (tai sen puutteesta) ja voivat kirjauduttuaan sivustolle lisätä itse joukkoon uusia kohteita. Arviointi perustuu omaan toimintakykyyn eikä edellytä esteettömyyden asiantuntemusta. Yllättävää sinänsä on, ettei vastaavaa mahdollisuutta ole ilmeisesti Suomessa aiemmin tarjottu näin laajamittaisena. Uskon ja toivon, että tämä tilaisuus tullaan käyttämään hyödyksi.

Moni tuskin tulee arjessaan pohtineeksi esteettömyyttä. Tämä johtuu siitä, ettei sitä tarvitse pohtia. Maalaisjärjellä luulisi, että jokainen pitää helppoa liikkumista ja toimimista hyvinä tavoitteina.  Lehtien yleisönosastoja kahlatessa tuntuu toisinaan, että asia on päinvastoin – levennetyt ovet ja madalletut kynnykset leimataan tuhlailuksi. Tivattaessa perusteluja tuttu lause kuuluu: ”Ei kai kaikkialle tarvitsekaan päästä?” Tähän on yksiselitteinen vastaus: ”Kyllä tarvitsee.”

Esteettömyys on osa liikkumisen vapautta ja ihmisoikeus. Eikä se koske ainoastaan vammaisia. Esimerkiksi jokainen lastanvaunujen tai raskaiden kantamusten kanssa kuljeksiva on varmasti kiitollinen kevyemmistä ovista. Eläkepommin tikittäessä otsikon tiedustelu on sitä paitsi arkipäivää koko ajan laajenevalle osalle suomalaisista.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että esteetön reitti olisi aina se kaikista suorin. Itsekin olen kulkenut monet kiertotiet vaikkapa interreilatessani pyörätuolilla Euroopassa tai vain suunnistaessani Helsingin yliopiston vanhalla kampuksella.  Pääsääntöisesti se on ollut hauskaa ja ihmiset ympärilläni avuliaita.

Uudet rakennukset toki toivoisi suunniteltavan mahdollisimman monipuolisesti. Kukaan ei silti tavoittele monumenttien kaatamista tai kaikkien portaiden irti hakkaamista luiskien tieltä. Esteettömyys on hyvin usein myös asennekysymys. Jokaisen pitäisi päästä sinne, minne hänet toivotetaan tervetulleeksi.

Sanni Purhonen

Katso lisää tietoa osoitteista: www.pääseekösinne.fi sekä www.suomikaikille.fi.