Säännös potilaan jättämisestä elvyttämättä tulkinnanvarainen

Oikeusasiamies esittää lainsäädännön täsmentämistä  (8.6.2007)
 

Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio esittää täsmennettäväksi potilaslain säännöstä, joka koskee potilaan jättämistä elvyttämättä. Säännös on osoittautunut käytännössä tulkinnanvaraiseksi, eikä tilannetta voi pitää potilaiden, heidän omaistensa eikä myöskään terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeusturvan kannalta asianmukaisena. Oikeusasiamies on pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriötä ilmoittamaan 31.11.2007 mennessä, mihin toimenpiteisiin se mahdollisesti ryhtyy.

Oikeusasiamiehen tutkittavana on ollut kanteluita päätöksistä jättää potilas elvyttämättä (ns. DNR-päätöksistä). Kanteluissa on pidetty elvytyskiellon tulkintaa ja käytäntöjä ristiriitaisina, epäselvinä ja vaikeasti hahmotettavina. Erityisesti heikossa asemassa olevien potilaiden ja heidän omaistensa oikeusturvan on katsottu vaarantuvan.

Oikeusasiamies Paunio on ratkaisuissaan katsonut, että DNR-päätös on potilaslaissa tarkoitettu tärkeä hoitopäätös. Tällöin potilasta, joka ei itse pysty päättämään hoidostaan, tulisi hoitaa yhteisymmärryksessä hänen laillisen edustajansa, lähiomaisensa ja muun läheisensä kanssa. 

Lisätietoja antaa vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Kaija Tanttinen-Laakkonen, puh. (09) 432 3377.

Oikeusasiamiehen esitys dnro 1794/2/07 on kokonaisuudessaan oikeusasiamiehen verkkosivuilla.

Lähde:  http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/pubman/templates/2.htx?id=357

KYNNYS RY:N KANNANOTTO: VAIKEAVAMMAISTEN LASTEN TEHOHOITO JA ELVYTYS

Kynnys ry on huolestuneena pannut merkille käytännön, jonka mukaan vaikeasti vammaiset lapset saatetaan jättää tehohoidon ja elvytyksen ulkopuolelle ns. DNR-lausekkeella. Joissakin tapauksissa lauseke on merkitty lapsen papereihin jopa vanhempien tietämättä.

Julkinen keskustelu asiasta alkoi dosentti Tuula Lönnqvistin kirjoituksesta (Duodecim 15/2006, s. 1940-1941). Kirjoituksen sekä siitä seuraavan keskustelun sävy, arvostukset sekä jäsentymättömyys ovat erittäin arveluttavia.

Vaikuttaa siltä, että lääkärikunnan mielestä vaikeavammaisia lapsia ei tulisi tehohoitaa eikä elvyttää, koska elämän jatkuminen olisi heille kärsimystä ja vanhemmille (ja yhteiskunnalle?) taakka. Tämä on jo sinänsä hälyttävää, kun ottaa huomioon, että ihmisoikeussopimusten, perustuslain ja yhteisen arvomaailmamme mukaisesti kaikilla pitäisi olla täysi ihmisarvo ja oikeus elämään. Vaikka hoitavalla lääkärillä on toki päätösvaltaa sen suhteen, miten potilasta hoidetaan, hänellä ei kuitenkaan pitäisi olla oikeutta päättää, kenellä on oikeus elää ja kenen elämä on riittävän arvokasta. Myöskään ei voida ajatella, että lääkärit ja hoitohenkilökunta voisivat toimia vanhempia kuulematta asiassa, joka koskee lapsen henkeä ja jossa lasta itseään ei voida vamman tai alhaisen iän vuoksi kuulla.

Asian tekee erityisen vaikeaksi se, että käydyssä keskustelussa ei ole tarkasti määritelty, mitä sellainen vaikeavammaisuus oikeastaan on, joka oikeuttaa elvytyskiellon. Lönnqvist kirjoittaa artikkelissaan, että ”vaikeimmin vammaisilla tarkoitan monivammaisia, syvästi kehitysvammaisia ja henkilöitä, joilla on todettu vaikeaan vammaisuuteen ja ennenaikaiseen kuolemaan johtava pitkälle edennyt aivosairaus”. Pitäisikö tästä päätellä, että esimerkiksi kuurosokea liikuntavammainen ei olisi oikeutettu tehohoitoon tai että syvästi kehitysvammaisen elämä on arvotonta?

Hyväksyttävältä voisi tuntua se, jos elvytyskiellon kriteerinä olisi tarpeettoman kärsimyksen välttäminen silloin, kun lapsella on nopeasti ja vääjäämättä kuolemaan johtava sairaus. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti ole ainoa kriteeri, vaan elvytyskieltoon liittyy laajempia, vammaisten lasten elämän merkityksellisyyteen liittyviä päätöksiä.

Hyvin arveluttavaa on se, ettei elvytyskielto rajoitu vaikeavammaisen lapsen perussairauteen liittyviin terveydellisiin ongelmiin. Näiden tilanteiden lisäksi tehohoito- ja elvytyskieltoa sovelletaan silloin, kun vaikeavammainen lapsi pyrkii hoitoon esimerkiksi tavallisen vatsataudin tai muun vastaavan sairauden takia.

Kynnys ry toivoo, että vaikeavammaisten lasten tehohoito- ja elvytyskiellot, niiden edellytykset ja niihin liittyvät käytännöt tutkittaisiin kaikissa sairaanhoitopiireissä.

Kynnys ry on valtakunnallinen vammaisten ihmisoikeusjärjestö, joka valvoo vammaisten oikeuksien toteutumista ja pyrkii vaikuttamaan niiden kehittämiseen.