|
Nysse tulee, muttei kaikille |
PDF
|
| Tulosta |
|
Sähköposti
|
Vammaispalvelulaki takaa vammaiselle ihmiselle 18 yhdensuuntaista asiointi- ja virkistysmatkaa kuukaudessa. Se tarkoittaa käytännössä yhdeksää matkaa harrastuksiin, ostoksille, kyläilyyn, luottamustoimiin ja kaikkeen muuhun, mikä ei ole palkallista työtä tai tutkintoon johtavaa opiskelua. Onneksi on EU, joka on päättänyt, että paikallisliikenteestä on tehtävä esteetöntä.
Esimerkiksi bussikaluston pitäisi siis olla sellaista, että sitä voi käyttää myös apuvälineen avulla liikkuva. Esteetön joukkoliikenne lisää yhdenvertaisuutta ja säästää kuntien vammaispalvelukustannuksia.
Tampereen kaupungin liikennelaitos on toukokuun alussa ilmoittanut, ettei sähköpyörätuolia käyttäviä vammaisia enää oteta sen busseihin. Päätöstä perustellaan turvallisuudella. Invarampit eivät kuulemma riitä kantamaan sähköpyörätuoleja ja niiden turvallinen kiinnitys ei onnistu. Ilmoitus päätöksestä tuli yhtäkkiä. On syytä ihmetellä, miten sitä on jaettu, koska näyttää siltä, ettei kukaan sähköpyörätuolin käyttäjä ole siitä mitään kuullut. TKL:n nettisivuilla on asiasta maininta, mutta eihän se riitä. Ei oikein voi olettaa, että jokainen käy ennen jokaista bussimatkaa TKL:n sivuilla katsomassa, pääseekö entiseen tapaan bussiin vai ei.
Lain mukaan bussien invaramppien on kestettävä 350 kg:n taakka. Yleensä sähköpyörätuoli painaa noin sata kiloa. Vaikka käyttäjäkin olisi yli satakiloinen, kokonaispaino jää alle 200 kilon. Onko Tampereelle alunperin hankittu lainvastaisia busseja? Vai onko kalustosta huolehdittu niin huonosti, että ramppien kantokyky on olennaisesti heikentynyt? Miksi sähköpyörätuolien kiinnitykseen tarvittavista vöistä ei ole huolehdittu jo siinä vaiheessa, kun bussit on tilattu? Ilmeisesti ainakaan vielä ei ole tehty suunnitelmaa siitä, miten kalusto muutetaan sellaiseksi, että kaikki voivat sitä käyttää.
TKL on käsittääkseni perustellut uutta ohjettaan myös sillä, että sähköpyörätuolien käyttäjien nouseminen bussiin ja sieltä pois vie aikaa ja venyttää aikatauluja. Toisaalta ollaan sitä mieltä, että näitä asiakkaita on niin vähän, ettei heidän takiaan ryhdytä mihinkään investointeihin. On outoa, että sähköpyörätuolin käyttäjiä on niin paljon, että he aiheuttavat laajaa huolta aikatauluissa pysymisessä, muttei kuitenkaan niin paljon, että heidän turvallisuudestaan haluttaisiin huolehtia.
Verkkokeskustelujen selaaminen on varma tapa tulla pahalle päälle. Hesarin uutista TKL:n päätöksestä on kommentoitu muun muassa vaatimalla vammaisilta ihmisiltä kohtuullisuuden tajua. "Se vain on niin, että jos ei pysty kävelemään, ei joka paikkaan pääse", kirjoittaa nimimerkki Veximilian.
Milläköhän muilla perusteilla tämä ihminen on valmis kohtelemaan ihmisiä eriarvoisesti?
Kävin tässä kuussa pitkästä aikaa Brysselissä, jossa on erittäin hankala liikkua pyörätuolilla. KOkouksen jälkeinen illallinen oli bussimatkan päässä Euroopan Parlamentissa, joten aloin etsiä taksiasemaa. "Ei sinun tarvitse mennä taksilla, tule meidän kanssa bussilla", Bartek sanoi. Sielläkin on nykyään matalalattiaisia busseja (joihin muuten mahtuu paljon enemmän pyörätuoleja kuin TKL:n bussiin). Yllätys oli suuri, kun muuten niin tylyt brysseliläiset bussikuskit tulivat auttamaan minut bussiin kertoen laajasti ja ylpeästi, kuinka hyvin belgialainen joukkoliikenne nykyään palvelee vammaisia. Samanlaiseen asenteeseen olen kohdannut Sloveniassa, Kööpenhaminassa, jossain päin Englantia ja Berliinissä. Olen saanut loistavaa palvelua Pääkaupunkiseudun bussikuskeilta. Koskaan ei ole valitettu, että olisin vienyt liikaa aikaa.
Norrköpingissä Ruotsissa aikatauluongelma on ratkaistu nostamalla kaikki pysäkit sille tasolle, että bussiin pääsee suoraan. Bussit ovat kuulemma muutenkin alkaneet pysyä paremmin aikatauluissaan, koska pysäkkien nostaminen on nopeuttaneet myös valtaväestön bussiin pääsyä. Paikallinen liikennelaitos on enemmän kuin innoissaan.
Tampereellakin tarvittaisiin ennen kaikkea asennemuutosta.
|
|
Viimeksi päivitetty ( 26.06.2008 )
|
