Teksti: Antti Tuononen
Tilastoista ei aina pidetä, mutta niistä saadaan monenlaisia
uutisia. Vanhan sanonnan mukaan valheen ja emävalheen jälkeen seuraavana on
tilasto. Usein kuuleekin kysymyksen, miksi näytetään vain tilastoja, mutta ei
vastata esitettyyn kysymykseen. Johtuneeko tämä siitä, että vastaajan
käytettävissä oleva tilasto kertoo tietystä kokonaisuudesta, mutta kysyjän
kiinnostus kohdistuu johonkin tämän kokonaisuuden osaan.
Myös avustajatoiminnasta saa monenlaisia uutisia. Jos
avustajatoiminnan nykytilaa tarkastellaan sen mukaan, kuinka monta asiakasta
oli avustajatoiminnan piirissä vuonna 2007, viiden "parhaan" maakunnan joukossa
olivat Uusimaa, Pirkanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Pohjois-Savo ja Keski-Suomi.
Vastaavasti viisi "huonointa" olivat Kanta-Häme, Kainuu, Itä-Uusimaa,
Ahvenanmaa ja Keski-Pohjanmaa.
Jos sen sijaan asiakasmäärä suhteutetaan maakunnan
asukaslukuun, luettelo muuttuu osittain päinvastaiseksi. Viisi "parasta" ovat
Ahvenanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjanmaa, Pohjois-Savo ja Kainuu, ja viisi
"huonointa" ovat Päijät-Häme, Itä-Uusimaa, Kanta-Häme, Keski-Pohjanmaa ja
Varsinais-Suomi.
Kun tarkastellaan asiakasmäärän muutosta esimerkiksi vuosina
2005 - 2007, maakuntien järjestys muuttuu jälleen. Ensimmäisinä ovat Kainuu,
Satakunta, Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi ja Etelä-Karjala, ja viimeisinä
Pohjois-Pohjanmaa, Kymenlaakso, Pohjanmaa, Etelä-Savo ja Keski-Pohjanmaa.
Kahdessa viimeisimmässä maakunnassa asiakasmäärä on vähentynyt.
Kaikki nämä kolme tarkastelutapaa kuvaavat samaa
kokonaisuutta eri näkökulmasta. Samalla ne "peittävät" sen osan informaatiosta,
joka on ehkä kaikkein kiinnostavinta. Maakunnalliseen vertailuun saisi lisää
informatiivisuutta ja kiinnostavuutta jo esimerkiksi sillä, että tilastoista
näkisi myös keskimääräisen avustajatuntien määrän.
|
|
Viimeksi päivitetty ( 22.11.2008 )
|
