|
Henkilökohtaiseen apuun liittyviä oikeustapauksia
Viimeisimpien oikeustapausten osalta ajantasaisinta tietoa löytyy THL:n Vammaispalvelujen käsikirjasta
Samalta sivulta löytyy myös Vammaispalvelujen käsikirjan lakiryhmän näkemys 1/2012 "Voimavarakysymys henkilökohtaisen avun myöntämisedellytyksenä"
Oikeuskäytäntöä ennen 1.9.2009
Korkein hallinto-oikeus (KHO) 14.11.2007 T 2900
Sosiaalilautakunta oli hylännyt hakemuksen, jolla 11-vuotiaan monivammaisen lapsen vanhemmat olivat hakeneet palveluasumisen järjestämistä kotiin. Päätöksen mukaan kunnan vammaispalvelulain ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaisesti järjestämät palvelut olivat riittäviä, kun otettiin myös huomioon vanhempien velvollisuus huolehtia alaikäisestä lapsestaan.
Korkein hallinto-oikeus, hyläten sosiaalilautakunnan valituksen, ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla lautakunnan päätös oli kumottu ja asia palautettu lautakunnalle palveluasumisen järjestämistä varten. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että palveluasumisen järjestäminen myös henkilökohtaista avustajaa käyttäen on kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluva palvelu. Palveluasuminen voidaan järjestää vaikeavammaisen kotiin. Myös kehitysvammaista voidaan pitää vammaispalvelulain tarkoittamana vaikeavammaisena. Vammaispalvelulain mukaiset palvelut ja tukitoimet on tarkoitettu myös alaikäiselle vaikeavammaiselle lapselle silloin, kun lapsen erityistarpeet hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioon ottaen edellyttävät vanhemmilta tavanomaisen vanhemmuuden ylittävää erityistä valvontaa ja huolenpitoa.
KHO 30.3.2006 T 761
Kun vaikeavammaiselle oli järjestetty palveluasuminen kotona henkilökohtaisen avustajan turvin, mikä on palveluasumiseen liittyvänä maksuton erityispalvelu, kunnan oli huolehdittava myös avustajan palkanmaksuun liittyvistä toimenpiteistä vammaisen henkilön ollessa siihen itse kykenemätön.
KHO 16.12.2005 T 3369
Sosiaalilautakunta oli hylännyt aivoinfarktin jälkeen muun muassa afasiaa ja apraksiaa sairastaneen henkilön vaatimuksen vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulain) mukaisen henkilökohtaisen avustajan saamisesta, koska hakijan hoito tuli järjestää ensisijaisen lainsäädännön eli sosiaalihuoltolain mukaisena palveluna. Hallinto-oikeus on kumonnut lautakunnan päätöksen, koska hakijaa oli pidettävä vaikeavammaisena ja hänelle on järjestettävä palveluasuminen esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan avulla.
Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, mutta lausui, että tuolloin vammaispalvelulain 4 §:n 1 momentin säännös lain toissijaisuudesta väistyy, eikä lautakunta voi syrjäyttää henkilön oikeutta saada vammaispalvelulain mukaisia vaikeavammaisen palveluasumiseen liittyviä palveluja järjestämällä hänelle palveluja sosiaalihuoltolain perusteella maksullisina palveluina.
KHO 21.1.2005 T 115
Sosiaali- ja terveyslautakunta oli päättänyt järjestää vaikeavammaisen palveluasumisen omaishoidontuella, tilapäisellä perhehoidolla, työ- ja/tai päivätoiminnalla sekä kotipalvelulla. Vaikeavammaisen äiti ei ollut enää suostunut toimimaan sosiaalihuoltolain mukaisena omaishoitajana. Vaikeavammaisen palveluasumista ei siten tältä osalta ollut järjestetty vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 §:n 2 momentin eikä vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen 10 §:n tarkoittamalla tavalla.
KHO 24.12.2004 T 3336
Vuonna 1928 syntynyt henkilö, jolla oli useita vammoja ja sairauksia, oli leskeksi jäätyään muuttanut kodistaan toisessa kunnassa sijaitsevaan yksityiseen vanhusten palvelutaloon. Muuttoon oli vaikuttanut muun muassa henkilön halu siirtyä entiselle kotiseudulleen ja halu saada asua viiden lapsensa ja heidän perheidensä lähellä. Henkilön muutto ei edellä oleva huomioon ottaen ollut aiheutunut pääasiassa hoidosta eikä huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä tai muutoin vastaavissa olosuhteissa vaan pääasiassa tavanomaisesta asumistarkoituksesta. Hänen kotikuntansa oli näin ollen kunta, jossa yksityinen vanhusten palvelutalo sijaitsi.
KHO 7.7.2004 T 1652
Korkein hallinto-oikeus totesi tässä tapauksessa, että mielenterveyspotilas voi olla vammaispalvelulain tarkoittama vaikeavammainen henkilö, jolla on oikeus palveluasumiseen. Mielenterveyslain 5 § 2 momentin mukaan mielenterveyshäiriötä potevalle henkilölle on järjestettävä mahdollisuus tuki- ja palveluasumiseen siten kuin siitä on erikseen säädetty. Palveluasumisesta on tällä tavoin säädetty juuri vammaispalvelulaissa, joka siis tulee sovellettavaksi. Merkitystä ei ole sillä, että tarvittava apu on pääasiassa tukea, valvontaa ja ohjausta eikä fyysistä auttamista. Perustelujen mukaan vammaispalvelulain mukainen oikeus palveluasumiseen ei myöskään edellytä, että henkilö olisi kuntoutettavissa täysin itsenäiseen elämään tai että hän itse kykenisi määrittelemään tarvitsemiensa tukitoimien tason.
|
