Silmiini osui taannoin uutinen liikuntarajoitteisista ja kulttuurin saavutettavuudesta. Sen mukaan Museot ja elokuvateatterit ottavat liikuntarajoitteiset kävijät huomioon hyvin vaihtelevasti. Vanhoissa rakennuksissa liikkuminen on tietenkin usein haaste. Kuten jokainen elokuvissa kävijä tietää, invapaikat on monesti sijoitettu ikävästi teatterisalin etuosaan, erilleen muista katsojista. Pienet asiat, kuten pari porrasta väärässä paikassa, saattavat vaikuttaa kokonaisuuteen ratkaisevasti.

Vaikka monia kohteita on myös korjattu esimerkiksi Helsingissä, kaikki uudetkaan rakennukset eivät saa puhtaita papereita juttuun haastatellulta Kynnys ry:n Kalle Könkkölältä tai Kulttuuria kaikille -palvelun Sari Salovaaralta. Itsekin pääkaupunkiseudulla asuvana kulttuurin suurkuluttajana olen taistellut monet kerrat esimerkiksi elokuvateatterissa siitä, ettei minua pakoteta istumaan aivan valkokankaan eteen.

Esteellisyys on ikävää, toivoisihan taiteesta nauttimisen olevan mahdollista kaikille sitä haluaville. Kiitostakin pitää toki jakaa silloin, kun se asiaan kuuluu. Niinpä kiitän viikonlopun Flow-festivaaleja tunnelmasta, selkeästä tiedottamisesta pyörätuolikävijöille sekä siitä, että kerrankin luiska pyörätuolilavalle oli sellaisessa kulmassa, että ylöspääsy ihmisvoimin oli mahdollista!

Mainittu kulttuuriuutinen löytyy osoitteesta: http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/08/liikuntarajoitteisen_kulttuurikokemukset_voivat_jaada_harvoiksi_2782597.html