Yritin ostaa itselleni ja avustajalleni junalippua Helsingistä Turkuun ja takaisin VR:n internetpalvelusta. Oman lipun hankinta sujui helposti, mutta avustajan lipun kohdalla alkoivat vaikeudet. Ohjeissa sanottiin, että oman lipun ostamisen jälkeen vammaisen henkilön pitää soittaa VR:n maksulliseen asiakaspalvelunumeroon saadakseen hankittua avustajalle maksuttoman saattajalipun. (Tämä on hieno asia!)
Soitimme numeroon, mutta emme päässeet edes jonotukseen, vaan automaatti kehotti soittamaan myöhemmin uudestaan. 1 1/5 tunnin jälkeen oli pakko luovuttaa ja lähteä asemalle hankkimaan avustajan saattajalippua. En itse mennyt asemalle. Asemalla taasen myyjä ei aluksi halunnut antaa saattajalippua, koska se olisi hänen mukaansa pitänyt ostaa yhtä aikaa vammaisen ihmisen lipun kanssa. Myyjä ei tiennyt, että saattajalippua ei voi hankkia nettipalvelusta. Hän kuitenkin heltyi antamaan lipun. Miksi tämä on niin vaikeaa?
Kiinnittäisin myös VR:n ja rataviranomaisten huomiota siihen, että esim. Riihimäen asemalla laiturit eivät ole matalalattiajunien tasolla vaan paljon alempana. Siksi pyörätuolilla ei kannata matkustaa Riihimäelle matalalattiaisilla lähijunilla. Vaikka mm. IC2- junissa on irtoluiskat, näissä
lähijunissa niitä ei ole. Tietysti Riihimäelle voisi rakentaa väliaikaisen korokkeen matalalattiajunia varten siksi, kunnes laiturit saadaan kokonaan korjattua. Mutta silloinhan elämä olisikin helppoa.
Kalle Könkkölä
|
|
Viimeksi päivitetty ( 09.01.2012 )
|
