Viihdeohjelma Putouksesta on taas tullut puheenaihe, ainakin iltapäivälehdistössä. Viime vuoden voittajan Riku Niemisen sketsihahmo, rollaattorilla liikkuva vanhus Hieno Åhlgreen, on kuumentanut tunteet. Osa katsojista pitää vitsiä vanhuksia ja vammaisia loukkaavana. Kun ohjelman ensimmäisessä jaksossa näkyi tänä vuonna vielä huutokauppasketsi, johon lisättiin puhevika ja pakkoliikkeet, kuohunta oli taattu.

Huumoria voi tietenkin tehdä hyvin tai huonosti. Ei mainittu huutokauppa minuakaan huvittanut. Kysyä silti sopii, kuinka moni vammaisten puolesta loukkaantuneista mahtoi tälläkään kertaa olla itse vammainen? On todella surullista, jos vammaisuus nähdään aina niin suurena tragediana, ettei siitä voi löytää huumoria. Yhtä lailla harmittavaa tai vähintään laiskaa käsikirjoittamista on, jos vammaisuus tai vamma itsessään on stereotyyppisesti se ainoa naurun aihe.

Kokonaan toisenlaista ajattelua edustaa esimerkiksi fantasiasarja Game of Thrones. Lyhytkasvuinen näyttelijä Peter Dinklage on ansaitusti saanut kaikki mahdolliset palkinnot roolisuorituksesta Tyrion Lannisterina, joka ei ole lainkaan mustavalkoinen vammainen hahmo.

Kiitospuheessaan tällä viikolla pidetyssä Golden Globe -gaalassa Dinklage osoitti myös, että uskottava esiintyminen mahdollistaa tärkeät yhteiskunnalliset kannanotot. Hän nimittäin mainitsi puheen lopuksi toisen lyhytkasvuisen näyttelijän Martin Hendersonin. Henderson vammautui vakavasti lokakuussa jouduttuaan tuntemattoman henkilön heittelemäksi baarissa. Jonkun mielestä kyseinenkin tapaus saattaa olla hauska. Siitä ajatuksesta olisi jo syytäkin loukkaantua.