Jokaisen tarvitsevan tulee saada henkilökohtaisen tarpeensa mukainen apuväline, eikä apuvälineiden myöntämistä voida rajoittaa esimerkiksi hakijan iän perusteella, muistuttaa eduskunnan oikeusasiamies. Hän vastasi kanteluun, joka oli tehty kuntien apuvälineitten myöntämiskäytännöistä.

Kantelussa pyydettiin selvittämään, noudattavatko kunnat lääkinnällistä kuntoutusta koskevaa lainsäädäntöä, kun ne jättävät varaamatta riittävästi määrärahoja vammaisten ihmisten apuvälineisiin.

Oikeusasiamiehen viesti on jälleen kerran se, että kuntien talousarviota valmistelevat virkamiehet ja siitä päättävät luottamusmiehet rikkovat perustuslain säädöksissä asetettuja velvoitteita, jos talousarvio mitoitetaan tietoisesti tiedossa olevaa terveyspalveluiden tarvetta vähäisemmäksi.

Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio korostaa vastauksessaan perustuslain velvoittavuutta. Perustuslaissa julkiselle vallalle on säädetty velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen sekä velvollisuus turvata riittävät terveyspalvelut. Terveyspalvelujen järjestäminen on kuntien tehtävä, joten niiden on huolehdittava, että palvelut vastaavat määrältään ja laadultaan lakien edellyttämää tasoa ja ovat myös käytännössä yhdenvertaisesti saatavilla.

Ikä tai hinta ei saa olla esteenä

Ratkaisussa korostetaan sitä, että päätettäessä palveluista on lähtökohdaksi otettava palvelun tarvitsijan yksilölliset tarpeet. Mikä tahansa muu peruste rikkoo perustuslaissa olevaa syrjintäkieltoa. Näin ollen ohjeet, joilla rajataan lääkinnällisen kuntoutuksen palveluja esimerkiksi asiakkaan iän tai apuvälineen hinnan perusteella, ovat lainvastaisia.

Asiakasmaksut laittomia

Lainvastaisia ovat myös ohjeet, joiden mukaan peritään asiakasmaksuja apuvälineistä, niiden sovituksesta, tarpeellisesta uusimisesta ja huollosta. Lääkinnällisin perustein todetun toimintavajavuuden korjaamiseen tarkoitettujen välineiden ja laitteiden tulee olla palvelujen käyttäjälle maksuttomia.

On syytä toivoa, että oikeusasiamiehen linjaukset otetaan huomioon niin sairaanhoitopiireissä kuin kunnissa päätettäessä apuvälinepalveluihin osoitettavista määrärahoista. Koska kanteluratkaisu kattaa kaikkien vamma- ja sairausryhmien apuvälinetarpeet, tulisi sitä hyödyntää myös muussa apuvälipalveluita koskevassa päätöksenteossa kuten järjestöjen vaikuttamistoiminnassakin.

Lisäksi oikeusasiamies velvoittaa lääninhallituksia sekä sosiaali- ja terveysministeriötä tarkentamaan ohjaus- ja valvontakäytäntöjään. Lainvastaiset ohjeet ovat olleet valvontaviranomaisten tiedossa, mutta niihin ei ole useinkaan puututtu. Oikeusasiamiehen vastaus Näkövammaisten Keskusliiton kanteluun, www.eduskunta.fi/eduskunnan oikeusasiamies/ eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut ja kannanotot, dnro 1803/4/00.

vammaisasimies / lakimies Jaana Huhta

Sivun alkuun