Korkein hallinto-oikeus on antanut tervetulleen ennakkoratkaisun 2.12.2003 (T 3067) vammaispalvelulain mukaisista asunnonmuutostöistä. Päätöksen nojalla Oulun sosiaali- ja terveystoimi velvoitettiin rakentamaan porrashissi vaikeavammaiselle asukkaalle kerrostalon yleiseen porraskäytävään sekä luiska ulkoportaisiin.

Päätös on saanut julkisen sanan heräämään. Julkisen keskustelun taustalta paljastuvat raadolliset käsitykset ja arvot antavat laajemminkin pohdittavaa vammaisliikkeelle yhteiskunnan kovenevista arvoista. Seuraavassa allekirjoittaneen vastine Kalevan pääkirjoitukseen.

Kaleva kirjoitti pääkirjoituksessaan 24.5.2004 Korkeimman hallinto-oikeuden "huolestuttavasta hissipäätöksestä". Pääkirjoituksessa kysyttiin: "Onko vammaisten oikeuksilla rajaa ? Voi kuitenkin kysyä, kuinka pitkälle subjektiivinen oikeus ulottuu. Menikö KHO liian pitkälle päätöksessään ? Vammaiset eivät ole ainoa erityisryhmä, joka tarvitsee yhteiskunnan tukea. Sitä tarvitsevat myös pienet lapset, odottavat äidit, päihteiden uhrit vanhuksista ja sairaista puhumattakaan. Miten kattaviin palveluihin yhteiskunnan voimavarat riittävät, kun jo nyt huoltosuhde on pahasti miinuksella ?

Ympäristön esteellisyys aiheuttaa syrjintää

Kalevan pääkirjoitus osoittaa erittäin huolestuttavaa asenneilmapiiriä vallitsevista arvoista ja käsityksistä, jotka liian usein tulevat esille käsiteltäessä vaikeavammaisten ihmisten tosiasiallista mahdollisuutta toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Vammaisuus on yksilön rajoitusten ja ympäristön suhteesta syntyvä tila. Vammaisuus on yksilön oman vaikutuspiirin ulkopuolelta syntyvä tila. Harvapa voi vaikuttaa omaan vammautumiseensa tai vaikeaan sairastumiseensa.

Ympäristöstä johtuvien lukuisten eri syiden johdosta vammaiset ihmiset joutuvat päivittäin kohtaamaan syrjintää. Rakennettu ympäristö on yksi keskeisimmistä tekijöistä, joka estää vaikeavammaisia toteuttamasta keskeisimpiä perusoikeuksiaan kuten yhdenvertaisia mahdollisuuksia käyttää osallistumisoikeuksia, oikeutta valita asuinpaikka, vapautta liikkua, osallistua sosiaaliseen elämään jne. Kaikki em. kuuluvat yhdenvertaiseen inhimilliseen elämään. Vammaisjärjestöt ovat jo kymmeniä vuosia painostaneet ja pyrkineet vaikuttamaan rakennetun ympäristön esteettömyyteen. Tästä huolimatta joka tunti rakennetaan enemmän tai vähemmän esteellisiä rakennuksia, infrastruktuuria jne.

Koska ympäristö ja vammaisuus aiheuttavat vaikeavammaisille ylitsepääsemättömiä elämän esteitä, on hyväksyttävää ja nykyisten Suomen ratifioitujen kansainvälisten ihmisoikeuskonventioidenkin valossa perusteltua ja velvoittavaa turvata keskeiset elämän ja yhdenvertaisten oikeuksien perusedellytykset. Jutussa mainittu porrashissi on yksi tukimuoto vammaispalvelulain mukaisissa asunnonmuutostöissä, joita vuonna 2001 sai keskimäärin 0,095 prosenttia väestöstä.

Tavoitteena tosiasiallisen tasa-arvon toteutuminen

Asunnonmuutostöistä on säädetty vammaispalvelulaissa, jonka tarkoituksena on edistää vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja estetä. Laissa säädettyjen palvelujen ja tukitoimien avulla vammainen henkilö pyritään saattamaan tasa-arvoiseen asemaan vammattomien henkilöiden kanssa. Samalla vammaispalvelulaki toteuttaa vaikeimmin vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Tavoitteena on tosiasiallisen tasa-arvon toteutuminen.

Kyse ei siis ole mistään ylimääräisestä etuudesta, jota muut kansalaiset tai erityisryhmät eivät saa, vaan ihmisarvoisen elämän perusedellytysten luomisesta kivisellä tiellä kohti yhdenvertaisempaa elämää. Sosiaalisia perusoikeuksia ja heikomman suojan toteutumista turvaavat paikallistasolla vammaispalveluiden osalta sosiaalihuollon viranomaiset. Näitä oikeuksia ei tule kyseenalaistaa.

vammaisasiamies / lakimies Elina Akaan-Penttilä

Sivun alkuun