ULKOMAANMATKALLE HENKILÖKOHTAISEN AVUSTAJAN KANSSA
Korkein hallinto-oikeus (KHO) on antanut 7.7.2004 ennakkoratkaisun (T 1653) koskien henkilökohtaisen avustajan korvaamista ulkomaille palveluasumiseen liittyvänä palveluna. Kyseisessä tapauksessa vaikeavammaisella henkilöllä oli kaksi asuntoa, joista toinen sijaitsi Suomessa ja toinen Floridassa. Suomessa sijaitseva kunta oli myöntänyt henkilölle vammaispalvelulain nojalla palveluasumisen omaan kotiin henkilökohtaisen avustajan avulla, mutta ulkomailla oleskelun ajalta kunta ei suorittanut korvausta henkilökohtaisen avustajan palkkakustannuksista palveluasumiseen liittyen. KHO katsoi ratkaisussaan, että henkilökohtaisen avustajan järjestäminen vaikeavammaisen henkilön Floridan asuntoon ei ollut Suomessa sijaitsevan kotikunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluva palvelu, vaan määrärahasidonnainen palvelu, jonka vaikeavammaisen kotikunta on voinut jättää antamatta.
Kyseinen KHO:n ratkaisu on herättänyt kysymyksiä kunnan järjestämisvelvollisuuden sisällöstä varsinkin henkilökohtaisen avustajan osalta. Seuraavassa eritellään lyhyesti, mitä KHO:n ratkaisu käytännössä tarkoittaa, ja voiko henkilökohtaista avustajaa ottaa mukaan ulkomaille suuntautuvalle matkalle.
Palveluasumisen järjestäminen henkilökohtaista avustajaa käyttäen
Ensinnäkin on syytä painottaa, että KHO:n ratkaisu koskee lähinnä vammaispalvelulain 8 pykälän 2 momentin mukaisen palveluasumisen järjestämisvelvollisuuden laajuutta eli toisin sanoen sitä rajanvetoa, mitkä palvelut liittyvät vaikeavammaisen henkilön kotona järjestettävään palveluasumiseen ja mitkä taas palveluasumisen ulkopuolisiin toimintoihin. KHO:n kannan mukaan kotikunnan velvollisuus palveluasumiseen liittyvien palvelujen järjestämiseen rajautuu vain siihen asuntoon, johon palveluasuminen on myönnetty. Floridassa oleskelun katsottiin olevan myönnetyn palveluasumisen ulkopuolista toimintaa. Kyseisen ratkaisun perusteella ei voida kuitenkaan aivan selvästi päätellä, missä kulkee raja palveluasumiseen liittyvien toimintojen ja palveluasumisen ulkopuolisten toimintojen välillä.
Käytännössä palveluasumisen ja siihen liittyvien palvelujen - esim. henkilökohtainen avustaja - sisällön tulkitaan usein rajoittuvan vain henkilön asunnon seinien sisäpuolelle tai asunnon välittömään lähiympäristöön. Vammaispalvelulain esitöiden (HE 219/1986) mukaan palveluasumisen tarkoituksena on auttaa vaikeavammaista henkilöä parantamalla hänen toimintakykyään ja antamalla hänelle päivittäisistä toiminnoista tarvittavaa apua. Käsitykseni mukaan tämän perusteella voidaan katsoa, että oikeuden käyttää henkilökohtaista avustajaa ei pitäisi rajoittua vain vaikeavammaisen henkilön asuntoon, vaan avustajaa tulisi voida käyttää päivittäisissä toiminnoissa laajemminkin kodin ulkopuolella.
Henkilökohtainen avustaja palveluasumisen ulkopuolisiin toimintoihin.
KHO:n ratkaisun perusteluissa lähdetään siitä, että henkilökohtaisen avustajan korvaaminen palveluasumisen ulkopuolisiin toimintoihin (esim. ulkomaanmatkailu) on määrärahasidonnainen tukitoimi, joka korvataan vammaispalvelulain 9 §:n 1 momentin perusteella vammaisen henkilön tarpeen mukaisesti käytettävissä olevien kunnan määrärahojen puitteissa. Tämä on todettu oikeuskäytännössä jo aikaisemminkin.
Toisin sanoen, jos vammainen henkilö oleskelee ulkomailla satunnaisesti esimerkiksi lomamatkoilla, kotikunta järjestää ne tukitoimet ja palvelut, jotka ovat välttämättömiä matkan tekemiseksi. Edellytyksenä tietysti on, että tukitoimea hakeva henkilö täyttää vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa tukitoimen myöntämiselle määrätyt kriteerit. Ja vaikka nämä edellytykset täyttyisivät, ongelmana on usein kunnan määrärahojen riittämättömyys ja lainvastainen alibudjetointi vammaispalveluihin.
Hieman epäselvää on se, kuinka pitkän ulkomaanmatkan ajalta kotikunnan tulisi suorittaa korvausta. Järjestämisvelvollisuus ei lähtökohtaisesti ulotu ainakaan yli vuoden kestävään ulkomailla oleskeluun, sillä kotikuntalain 5 pykälän pääsäännön mukaan henkilö menettää kotikunnan Suomessa muutettuaan asumaan ulkomaille yhtä vuotta pitemmäksi ajaksi. Kunnalla ei myöskään ole velvollisuutta järjestää ulkomaille vammaispalveluja, jos ulkomailla oleskelu on pitkäkestoista ja oleskelun luonne lähenee vakinaisen oleskelun käsitettä. Näin voi olla esimerkiksi pitkään kestävän ulkomailla opiskelun tai työkomennuksen osalta.
Puheena ollut KHO:n ratkaisu löytyy kokonaisuudessaan internet-osoitteesta: www.kho.fi/paatokset/26326.htm
lakimies Juha-Pekka Konttinen
Sivun alkuun
|
|
Viimeksi päivitetty ( 08.09.2006 )
|
