OMAINEN AVUSTAJANA
(kirj. lakimies Juha-Pekka Konttinen)
OMAISEN OIKEUS TOIMIA AVUSTAJANA / TYÖNTEKIJÄNÄ
Perusasetelma on, että vammaisen henkilön (työnantajan) ja henkilökohtaisen avustajan (työntekijän) välille syntyy työsuhde, johon sovelletaan yleistä työlainsäädäntöä ja työsopimuksen määräyksiä. Lähtökohtana on, että myös perheenjäsenten välillä voi syntyä työsuhde. Näin ollen vammaisen työnantajan henkilökohtaisena avustajana voi toimia työnantajan perheenjäsen / omainen.
KHO 1990 A 117. KHO kumotessaan sosiaalilautakunnan ratkaisun, että henkilökohtaisena avustajana saattoi toimia myös vammaisen henkilön puoliso. Sosiaalilautakunta oli katsonut hylätessään hakemuksen, että henkilökohtaisen avustajan avulla pyritään lisäämään vammaisen omatoimisuutta ja itsenäistä selviytymistä sekä vähentämään vammaisen riippuvuutta perheestään, jolloin avustajapalvelutoiminnalla on tarkoitus myös antaa hoitavalle perheenjäsenelle mahdollisuus irrottautua avustajan roolista. Aviopuolisoiden toimiminen työnantajan ja työntekijän rooleissa ei ollut sosiaalilautakunnan mielestä ollut tuettava vaihtoehto. KHO 5.2.1993 T 373. Kysymys oli siitä voiko vammaisen henkilön avustajana toimia samassa taloudessa asuva äiti. KHO katsoi, että äidin ja pojan välillä oli syntynyt työsuhde.
Vaikka perheenjäsenet voivat tehdä keskenään aivan normaalisti työsopimuksen, perheenjäsenten välisissä työsuhteissa ei kuitenkaan sovelleta kaikkia työlainsäädännön määräyksiä. Työsuhteeseen sovellettavat lainkohdat ovat eräiltä osin poikkeavia ja työntekijän asemaa heikentäviä, kun kysymys on perheenjäsenen tekemästä työstä. Huomioitavaa on lisäksi, että perheenjäsenten määritelmät voivat poiketa toisistaan eri työlakien kohdalla.
TYÖAIKALAKI
Työaikalain (605/1996) 2 §:n 6 –kohdan mukaan työaikalakia ei sovelleta työnantajan perheenjäsenten työhön. Merkitystä ei ole sillä, asuuko perheenjäsen samassa vai eri taloudessa tai onko työsuhteessa muita ulkopuolisia työntekijöitä. Työsuhteessa ei siten synny oikeutta ylityö, sunnuntaityö tai muihinkaan työaikalain mukaisiin korvauksiin.
(HUOM!!! Lauantaityö-, iltatyö- ja yötyökorvaukset eivät ole työaikalain perusteella maksettavia lisäkorvauksia oli avustajana / työntekijänä sitten omainen tai ulkopuolinen henkilö. Näiden korvausten maksaminen perustuu aina joko työsopimuksen tai työehtosopimuksen määräyksiin. Monet kunnat maksavat kuitenkin vapaaehtoisuuteen perustuen lauantaityö-, iltatyö- ja yötyökorvauksia).
Työaikalakiin ei sisälly perheenjäsenen määritelmää. Se, onko kysymyksessä työnantajan perheenjäsen, on ratkaistava kussakin yksittäistapauksessa erikseen kiinnittäen huomiota sekä sukulaisuuteen että kyseisten henkilöiden sosiaaliseen läheisyyteen. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin lähdetty siitä, että perheenjäsenten henkilöpiiriä on tulkittava laajasti. Lainkohdan tarkoittamina perheenjäseninä on pidetty ainakin työnantajan aviopuolisoa, työnantajan tai hänen aviopuolisonsa vanhempia ja isovanhempia taikka lapsia ja lapsenlapsia sekä ottolapsia ja ottovanhempia sekä myös jonkun edellä mainitun henkilön aviopuolisoa. Säännöksen tulkinnassa on lainkohdan tarkoitus huomioon ottaen lähdettävä myös siitä, että aviopuolisoon rinnastetaan avopuoliso.
KOTITYÖNTEKIJÄT
Kotitaloustyöntekijän työsuhteesta annetun lain (951/1977) 2 §:n 1 kohdan mukaan laki ei koske työnantajan taloudessa vakinaisesti elävää työnantajan perheen jäsentä.
VUOSILOMALAKI
Vuosilomalain (162/2005) 2 §:n 2 momentin mukaan työaikalain (605/1996) 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla kotityöntekijällä on vuosiloman ja vuosilomapalkan asemesta oikeus tämän lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuun vapaaseen ja 16 §:ssä tarkoitettuun lomakorvaukseen. Sama koskee työnantajan perheenjäseniä silloin, kun työnantajan palveluksessa ei ole perheenjäsenten lisäksi muita työntekijöitä.
Vuosilomalain esitöiden (HE 238/2004) mukaan vuosilomalakia sovelletaan kokonaisuudessaan perheenjäseniin silloin, kun työnantajan palveluksessa on myös perheen ulkopuolisia työntekijöitä. Sen sijaan niissä yrityksissä, joissa työnantajan palveluksessa ei ole perheen ulkopuolisia työntekijöitä, työnantajan perheenjäsenillä olisi vuosilomalain 2 §:n 2 momentin mukaan vastaava oikeus vuosilomalain 8 §:ssä tarkoitettuun vapaaseen kuin kotityöntekijöilläkin.
Perheenjäsenen käsite olisi sama kuin työaikalain 2 §:n 1 momentin 6 kohdassa. Kohdan perustelujen mukaan työaikalain noudattamisen ja valvonnan kannalta merkityksellisiä perhe-käsitteen määrittämiselle ovat sukulaisuus ja henkilöiden sosiaalinen läheisyys. Vuosilomalain 2 §:n 2 momentin soveltamisalaan kuuluvilla työntekijöillä olisi siis halutessaan oikeus neljän viikon vapaaseen, kun työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut vähintään vuoden. Vapaan ajalta maksettaisiin lomakorvaus siten kuin 16 §:ssä säädetään. Vapaan antamisessa noudatettaisiin lain 5 luvun vuosiloman antamista koskevia säännöksiä.
Uutta vuosilomalakia sovelletaan kokonaisuudessaan 1.4.2005 alkaen ansaittaviin vuosilomiin. Ennen 1.4.2005 ansaittujen lomien pituus ja loman ajalta maksettava vuosilomapalkka määräytyvät vanhan vuosilomalain mukaan. Sen sijaan uuden lain loman antamista koskevia säännöksiä sovelletaan 1.4.2005 alkaen.
TAPATURMAVAKUUTUSLAKI
Tapaturmavakuutuslain (608/1948) 2 §:n mukaan oikeutta korvaukseen työtapaturman johdosta ei ole, jos työntekijä elää vakinaisesti työnantajan taloudessa ja on hänelle tai hänen aviopuolisolleen sukua suoraan takenevassa tai etenevässä polvessa tahi on hänen ottolapsensa tai ottovanhempansa tahi jonkun tässä tarkoitetun henkilön puoliso. Lakisääteinen työtapaturmavakuutus ei siis koske edellä mainittuja perheenjäseniä, joten heille ei tarvitse ottaa lakisääteistä työtapaturmavakuutusta. Yleensä tässä tapauksessa kysymykseen tulevat aviopuoliso tai kotona asuvat lapset. Sisarukset, tädit ja sedät eivät ole tällaisia perheenjäseniä, kuten ei avopuolisokaan. Heillä on oikeus työtapaturmakorvaukseen, jos he ovat työsuhteessa. Näin ollen heille tulee ottaa lakisääteinen työtapaturmavakuutus.
Mahdollisten tapaturmien varalle olisi sen vuoksi tärkeää ottaa avustajana toimival1e perheenjäsenelle (jolla ei ole oikeutta työtapaturmakorvaukseen) vapaaehtoinen tapaturmavakuutus. Tällöin on syytä huomioida, että vapaaehtoinen vakuutus ei ole lakisääteinen maksu tai korvaus, joten kunta ei siitä aiheutuvia kustannuksia välttämättä korvaa. Näin ollen vapaaehtoisista vakuutuksista aiheutuvat kustannukset jäävät pääsääntöisesti työnantajan itsensä maksettaviksi.
LAKI TYÖTTÖMYYSETUUKSIEN RAHOITUKSESTA
(työnantajan työttömyysvakuutusmaksu) Työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998) 12 §:n mukaan työnantaja, joka tapaturmavakuutuslain mukaan on velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työnantajan työttömyysvakuutusmaksun.
Koska lakisääteinen tapaturmavakuutus ei koske edellä mainitulla tavalla perheenjäseniä (eli työnantaja ei ole tapaturmavakuutusvelvollinen), näin ollen myöskään avustajana toimivan perheenjäsenen työttömyysvakuutusmaksua ei tarvitse näissä tapauksissa maksaa.
MUU TYÖLAINSÄÄDÄNTÖ
Muilta osin perheenjäsenten väliseen työhön ja työsopimukseen sovelletaan lähtökohtaisesti samoja työlakeja ja sääntöjä kuin kaikkiin muihinkin työsopimuksiin.
Lisätietoja:
Juha-Pekka Konttinen
lakimies, Kynnys ry
puh. (09) 6850 1113
fax. (09) 6850 1199
e-mail. juha-pekka.konttinen@kynnys.fi
Sivun alkuun
|
